Idag hade jag inspiration attmåla lite; såhär blev det.
torstai 14. maaliskuuta 2013
Anna itsellesi armoa
Pienetkin asiat muuttuvat suuriksi jos ne päivittäin sinua häiritsevät.
Kuuntelin yhtenä päivänä radiota, jossa keskusteltiin suorittamisesta 80%.
Jotta et hämmentyisi liikaa täytyy minun vähän avata sulle sitä.
Esim. Jos nyt päätät että alat urheilemaan joka päivä 1h, kolmantena päivänä et jaksakkaan eri syistä urheilla. Silloin ei kuulu ajatella " olenpas minä surkea nyt mokasin taas kerran täysin". Ajattele mielummin näin " olenpas väsynyt tänään voin ottaa hyvällä omalla tunnolla lunkisti ja huomenna suorittaa taas.
Vaikee on selittää mutta perjatteena eetä anna itsellesi armoa, anna lupa noudattaa 80%sesti päätökset.
En tarkoita sitäkään että tässä tuli taas yksi tekosyy lisää siirtää aikomansa asuat.
Itse olen todella kriittinen omia tekojani kohtaan.
Sen radioohjelman jälkeen olen ollut paljon armollisempi itteäni kohtaan.
Aina olen yrittänyt parastani mutta tyytynyt 80% seen suoritukseen. :)
Samassa radioohjelmassa keskusteltiin myös siitä että on paljon pieniä asioita jotka lisäävät stressiä, jos mahdollisimman monen poistaa, laskee myös oma stressi taso.
On paljon itsestäänselvyyksiä viisauksia mihin kumminkin tarvitsee aina jonkun muistuttamaan niistä asioista.
Nämäkin ovat juuri sellasia, mutta kannattaa miettiä!
Kuuntelin yhtenä päivänä radiota, jossa keskusteltiin suorittamisesta 80%.
Jotta et hämmentyisi liikaa täytyy minun vähän avata sulle sitä.
Esim. Jos nyt päätät että alat urheilemaan joka päivä 1h, kolmantena päivänä et jaksakkaan eri syistä urheilla. Silloin ei kuulu ajatella " olenpas minä surkea nyt mokasin taas kerran täysin". Ajattele mielummin näin " olenpas väsynyt tänään voin ottaa hyvällä omalla tunnolla lunkisti ja huomenna suorittaa taas.
Vaikee on selittää mutta perjatteena eetä anna itsellesi armoa, anna lupa noudattaa 80%sesti päätökset.
En tarkoita sitäkään että tässä tuli taas yksi tekosyy lisää siirtää aikomansa asuat.
Itse olen todella kriittinen omia tekojani kohtaan.
Sen radioohjelman jälkeen olen ollut paljon armollisempi itteäni kohtaan.
Aina olen yrittänyt parastani mutta tyytynyt 80% seen suoritukseen. :)
Samassa radioohjelmassa keskusteltiin myös siitä että on paljon pieniä asioita jotka lisäävät stressiä, jos mahdollisimman monen poistaa, laskee myös oma stressi taso.
On paljon itsestäänselvyyksiä viisauksia mihin kumminkin tarvitsee aina jonkun muistuttamaan niistä asioista.
Nämäkin ovat juuri sellasia, mutta kannattaa miettiä!
sunnuntai 10. maaliskuuta 2013
Hyvää sunnuntaita!
Pidän ajatuksesta että mulla on blogi, mt mitä järkee jos en ees sinne kirjota. Joten pakko oli tsempata. Mul on muutenki palannu blogibuumi takasin, se on hauskaa ku vuosi sitten luin suhteellisen aktiivisesti blogeja. Nyt on kivaa taas nähä mitä mun bloggareille kuuluu tänä päivänä. Oikeestaan blogit on parempi stalkkaus paikka ku fb:)
kivaa loppupäivää:)
kivaa loppupäivää:)
maanantai 27. elokuuta 2012
Mitä tehdä työpaikalla, jos olet 1h 30min aikasemmin??
Nonnis, vielä pidemmän harkinta-ajan jälkeen.
Vietän vapaa-aikaani täällä työpaikalla blogiani kirjoittaen.
Jos olisi vaihtovaatteet voisin mennä ulkoilemaan, märkään syysaamuun.
Tosiaan, turha on enää tosi asiaa peittää, syksy on tullut.
Vuosi sitten juhlistin syksyä Kanadassa. Siitä elämäntilanteestani on paljon muuttunut.
Ei ole enää .mahdollisuutta nukkua niin pitkään, kunnes herätetään.
Voin lähteä lasten kanssa ulos lähes milloin huvittaa, mutten millon vain, enkä minne vain.
Lähtisin niin mielelläni metsään retkelle koko päiväksi. Leikittäisiin, syötäisiin eväitä, oltaisiin vaan.
Ei meillä täällä päiväkodissa ole pikkulapsille mitenkään paljon ohjelmaa, mutta tuntuu jo paljolta, kun ollaan salissa. Jonka jälkeen siivotaan leikit pois, ja lähdetään ulos.
Leikitään ulkona jonkun aikaa, tullaan sisälle, syödään ja mennään nukkuumaan. Lapset ja minä.
Aina yhdessä. Sulassa sovussa, ainakin välillä. Aina ennen uutta riitaa/uhmaa lähinnä.
Olen täyspäiväsesti töissä viiden kolmi-vuotiaan kanssa. Olemme hyvin tempperamenttinen ryhmä.
Olen tänä työaikanani oppinut laskemaan useasti kymmeneen. Siitä on tarpeen. Lapseni tarvitsevat myös että ammatillisuuden rajoissa näytän omat vihat, pettymykset, lempeyden puuskat, rakkauden näitä viittä kohtaan.
Useasti on hyvin heikko ja vedätettävä olo. On monesti vaikeata pitää kiinni säännöistä, tuntuu että pääsee helpomalla kun pitää vain melkein kiinni säännöistä.
Vapaa-aikanani lajittelen värejä ja kokoja eri kasoihin. Likaista ja puhdasta. Suurta ja pientä. Eri merkit pitää olla eri kasoissa.
Palautetta työstäni saan vähän, negatiivistä ja positiivista. Hiljaisuuden lasken positiiviseksi. Olemme tunnettuja huonosta kyvystä antaa palautetta. Itsestänihän se alkaa, siis palautteen anto.
Ennen työpäiväni alkua haluan vielä rentoutua kirjan ääressä.
Tällä hetkellä menee Sophie Kinsellan Minishoppaaja.
Suosittelen. Hauskuuden vuoksi, on hyvin kirjoitettu.
Vietän vapaa-aikaani täällä työpaikalla blogiani kirjoittaen.
Jos olisi vaihtovaatteet voisin mennä ulkoilemaan, märkään syysaamuun.
Tosiaan, turha on enää tosi asiaa peittää, syksy on tullut.
Vuosi sitten juhlistin syksyä Kanadassa. Siitä elämäntilanteestani on paljon muuttunut.
Ei ole enää .mahdollisuutta nukkua niin pitkään, kunnes herätetään.
Voin lähteä lasten kanssa ulos lähes milloin huvittaa, mutten millon vain, enkä minne vain.
Lähtisin niin mielelläni metsään retkelle koko päiväksi. Leikittäisiin, syötäisiin eväitä, oltaisiin vaan.
Ei meillä täällä päiväkodissa ole pikkulapsille mitenkään paljon ohjelmaa, mutta tuntuu jo paljolta, kun ollaan salissa. Jonka jälkeen siivotaan leikit pois, ja lähdetään ulos.
Leikitään ulkona jonkun aikaa, tullaan sisälle, syödään ja mennään nukkuumaan. Lapset ja minä.
Aina yhdessä. Sulassa sovussa, ainakin välillä. Aina ennen uutta riitaa/uhmaa lähinnä.
Olen täyspäiväsesti töissä viiden kolmi-vuotiaan kanssa. Olemme hyvin tempperamenttinen ryhmä.
Olen tänä työaikanani oppinut laskemaan useasti kymmeneen. Siitä on tarpeen. Lapseni tarvitsevat myös että ammatillisuuden rajoissa näytän omat vihat, pettymykset, lempeyden puuskat, rakkauden näitä viittä kohtaan.
Useasti on hyvin heikko ja vedätettävä olo. On monesti vaikeata pitää kiinni säännöistä, tuntuu että pääsee helpomalla kun pitää vain melkein kiinni säännöistä.
Vapaa-aikanani lajittelen värejä ja kokoja eri kasoihin. Likaista ja puhdasta. Suurta ja pientä. Eri merkit pitää olla eri kasoissa.
Palautetta työstäni saan vähän, negatiivistä ja positiivista. Hiljaisuuden lasken positiiviseksi. Olemme tunnettuja huonosta kyvystä antaa palautetta. Itsestänihän se alkaa, siis palautteen anto.
Ennen työpäiväni alkua haluan vielä rentoutua kirjan ääressä.
Tällä hetkellä menee Sophie Kinsellan Minishoppaaja.
Suosittelen. Hauskuuden vuoksi, on hyvin kirjoitettu.
perjantai 2. joulukuuta 2011
hej pa dej!
Jej! hemma igen.
Det ar bara fantastikt!
sa kiva,
har tranar vi att tala svenska.
JAg skriver nu helt snabbt bara, for jag ar overtrott!
det var mycket problem med flygerna.
men nu ar jag hemma, so skont!
JAg kom igar pa eftermiddagen.
imorgon far jag pa en resa med familjen.
ha en sa god veckoslut!
Det ar bara fantastikt!
sa kiva,
har tranar vi att tala svenska.
JAg skriver nu helt snabbt bara, for jag ar overtrott!
det var mycket problem med flygerna.
men nu ar jag hemma, so skont!
JAg kom igar pa eftermiddagen.
imorgon far jag pa en resa med familjen.
ha en sa god veckoslut!
Mun sopikset, ei toki kaikki :)
Sara
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)








