lauantai 26. lokakuuta 2013

Kiitos

Ihanan pieni sana.
Mutta miksi sitä on välillä niin haasteellista käyttää.
Kuinka paljon iloa tuo  pieni sana tuottaa.
Miten muistaisin itse käyttää sanaa enemmän.
Automaattisesti kiittää pienistä avuista.
Ja käytännön asioista, kuten ruuasta.
Onhan siinäkin kohdassa parantamisen varaa.


Kuinka usein kiittää kokonaisuuksista.
Kuinka usein kiittää työkavereita.
Perhettä.
Ystäviä.

Kun miettii sitä toisesta näkökulmasta.
Miltä tuntuu silloin, kun olisi toivonut että joku kiittäisi.
Eikä kiittänytkään.
Ainakaan hyvin pian.



perjantai 18. lokakuuta 2013

Tulevaisuuden ihmiset.



Tiedoksi kaikille olen viettänyt syyslomaa, ajatellut ja pohtinut ajankohtaisia asioita.
Sulatellut faktoja mitä olen saanut koulutukseni lähipäiviltä.
kuvan lähde :)




Vaarin kanssa iltateen ja lehden kanssa kun keskusteltiin, niin Vaari kertoi mielenkiintoisen faktan.
Että Irakissa tai Iranissa opetetaan lapsille koulussa etta Amerikkalaisten on pahoja ja vihollisia niille.
Mikä tarkottaa sitä että on hieman vaikea muuttaa sitä käsitystä niiltä lapsilta, jolle on opetettu varomaan ja vihaamaan Amerikkalaisia, sitten aikuiselämässä enään.
Joten summa summarum, jos haluaa että jotan hyvää tässä maailmassa tapahtuu pitää "aivopestä" jo lapset siihen hyvään kehitykseen mitä me halutaan.

kuvan lähde

Eli varhaiskasvatuksen henkilökunnalle tiedoksi;
-Aivopestään lapset positiivisesti.

Mistä tulikin mieleen että toivottavasti olen itse se joka aivopesee lapsia positiivisesti.
Tottakait yritän parhaani, mutta teenkö sitä oikeesti.
Olenko itse rakentamassa positiivista ja kannustavaa henkeä niin lapsille kuin työtovereille.
Minusta on tärkeä pysähtyä välilllä ajattelemaan ja vaikka edes tirkistämään peiliin, että minkäläinen olen kasvattajana ja työtoverina.
Voin omalla asenteellanikin jo vaikuttaa paljon. Todellisuudessa en tiedä kuinka nämä edellä manínitsemani asiat totetutuu arjessa kiiren keskellä.


PS. Kun tirkistin peiliin huomasin että en aina sitä hyvää ilmaa luo työyhteisöön enkä lapsille.
Pyrkimys on kova. JA tiedän itse että pääsen paljon lähemmäksi kun pidän vapaa-ajallani itsestäni huolta, niin fyysisesti, psyykkisesti kuin henkisestikin.

Sara