lauantai 26. lokakuuta 2013

Kiitos

Ihanan pieni sana.
Mutta miksi sitä on välillä niin haasteellista käyttää.
Kuinka paljon iloa tuo  pieni sana tuottaa.
Miten muistaisin itse käyttää sanaa enemmän.
Automaattisesti kiittää pienistä avuista.
Ja käytännön asioista, kuten ruuasta.
Onhan siinäkin kohdassa parantamisen varaa.


Kuinka usein kiittää kokonaisuuksista.
Kuinka usein kiittää työkavereita.
Perhettä.
Ystäviä.

Kun miettii sitä toisesta näkökulmasta.
Miltä tuntuu silloin, kun olisi toivonut että joku kiittäisi.
Eikä kiittänytkään.
Ainakaan hyvin pian.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti