Mutta miksi sitä on välillä niin haasteellista käyttää.
Kuinka paljon iloa tuo pieni sana tuottaa.
Miten muistaisin itse käyttää sanaa enemmän.
Automaattisesti kiittää pienistä avuista.
Ja käytännön asioista, kuten ruuasta.
Onhan siinäkin kohdassa parantamisen varaa.

Kuinka usein kiittää kokonaisuuksista.
Kuinka usein kiittää työkavereita.
Perhettä.
Ystäviä.

Kun miettii sitä toisesta näkökulmasta.
Miltä tuntuu silloin, kun olisi toivonut että joku kiittäisi.
Eikä kiittänytkään.
Ainakaan hyvin pian.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti