perjantai 24. kesäkuuta 2011

No, tama paiva alkoi onneksi aavistuksen verran rauhallisemmin. Sain viettaa rakkaan suihkuni kanssa kahdenkeskista hyvin rauhallista ja piristavaa hetkea.
Kiivettyani ylakertaan kateeni painettiin paperilappu jossa oli numeroita ja sanottiin etta lounaan jalkeen jos haluat vie lapset slushille. Viela aamutokkurassa ollessani ihmettelin pakattua matkalaukkua, ja lasten itkua.
Yllattavan pian minulle selvisi etta vanhempani tekevat muutaman paivan reissun sairaalaan.
Lahtohalien ja viimeisten sanojen jalkeen mentiin ulos laittamaan uimaallas kayttokuntoon. Kohta oli aamuhetki rakkaitteni kanssa, mm: tietokone, kahvikuppi.
Lounaan aikana lapsilla teki mieli toastia, juuri ennen maaratietoisia sanoja hoksasin etta mika ettei, ei se lounas ennenkaan ollut kummemoisempi.
Lasten vinkuisilla aanensavyilla esitetyt kysymykset liittyen slusheihin, alkoivat jo kayda hermoille ja muutenkin turha meteli joka voisi herattaa viela jonkin aikaa pienimman. Onneksi uimaallas viela houkkutteliui
Sofie, muitten mielesta vihdoinki, mina sita kauhistellen, herasi ilonkiljahduksin. Hanta hakiessani ilonen virne sangyn nurkassa ja ihanan rusehtavaa monjaa kasissaan. Neiti oli niin iloinen, jotta kuvien jalkeen ilolla hanta puhdistamaan.
Puhtaina, mentiin kyselemaan onko loput jo valmiiksi uineita. Naky oli komea, siellakin oli ruskeeta monjaa seka uikkareissa etta altaassa, onneksi allas oli vain taynna mutaa.
Vihdoin slushi-kioskin ovella naytti elama helpottuvan, alkuun oltiin parijonossa, mutta uusi paikka oli perheen pienimmille liian vavisutttava kokemus, itku tuli! Kaksi kainalossa, slushia tilamaan, onneksi tytot auttoivat!
Kotona taas, turvallisesti altaassa polskutellessa, ruoka tulolla, kunniakkaasti makarooneja ja nakkeja.
Nytten illalla, lasten jo mukkuessa tuli ilo-uutinen uudesta pikkuveljesta! Yllattavan hyva on tahan lopettaa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti