Tällä hetkellä huokailen syvään, oion ryhtiä, hengitän raskaasti ja näpyttelen konetta. Kätevää, eikö.
Whatsapin vois sulkea, mutta tuntuu että se on se "hömppäkanava". Mikä keventää mieltä. Työpäivän aikana sorrun lueskelemaan whatsappia.
Työpäivän jälkeen, liikennevaloissa. Muuten vaan.
Silloin tällöin kaikki vyöryää ja paisuu. Pienistäkin asioista tulee äärettömän suuria. Eikä normaalia tai pientä ole olemassakkaan.
Yleensä olen RESSISSÄ silloin. Oikeen ressin vallassa. Ressaannun vielä lisää siitä että, mitä vaan.
Suurimmat ressin aiheet tuottaa väsymys ja liikkumisenpuute. Milloin ehin liikkua, saatika sitten nukkua. Väsymys painaa mieltä ja kankeus.
Tekemättömiä töitä riittää. Asioitten delekoimista riittää. Onneksi on ihanat ystävät, leirit ja serkut.
Mutta niin. Jonkun pitää käydä töissä päivät. Töissä on henkilökunta kipeenä ja itselleni on langennut kerta toisensa jälkeen iltavuoro. Eli kotiin tulen kuuden aikaan.
Alan pohtimaan mitä syötäisin. Kaapista löytyy keittojämä, törkeen jees. Lämmitän itselleni keittoa, tarjoan muillekin. Ensimmäisen suupalan joudun hylkäämään. Jospa toinen olisi parempi. Ei. Ei auta. Ruoka on pilalla, eikait auta kuin keksiä ruokaa. Jääkaappi täynnä pilaantuunutta ruokaa. Pakkaseen siis. Onneksi löytyi. Alkaa tortillan valmistamisen aika. Fajitas-kastikkeella. Minun ravintorikkaat ja monipuoliset ruuat hävettää. Milloin alkaisin harjoittelemaan oikeitten ruokien laittoa. Saas nähä. Ainiin, pyykit piti laittaa päälle. Onneksi kestää tunnin ennekuin ne on puhtaita. Armonaikaa nälkäsille ja uupuneille. Ruuan jälkeen on vielä 20 minuuttia aikaa. Ehtiipäs käydä tervehtimässä tätiä mummulassa. Kahvitkin tarjottiin. Törkeen jees. Sitten alkaa mummulan tekemättömien töitten lateleminen. Ei auta, kuin hakea kumpparit jalkaan ja istuttaa raparperit. Onneksi ehin. Pyykeilläkin kestää vielä minuutti. Istun alas ja odotan. Tyhjennän ja täytän. Raivaan 3 neliömetriä. Että saa pyykit narulle. En jaksa enään alan purkaamaan ajatuksiani tähän tekstiin.
Jatkan kohta. Lahjon itteni tekemään 40 vaatetta paikoilleen. Tuun sit jatkamaan. Riittäköhän itsekuri…
Riittihän se. Ripustin yhen lastin pyykkiä ja laitoin loput kaappeihin. Jo tuntuu paremmalta. Samalla tein päätöksen lähteä pyöräileen, heti ku oon ripstunanu ton yhen lastin pyykkiä mikä vielä pesee. Eli 24 minuuttia aikaa. Sitä ennen oisin vähän siivoillu täällä.
Nämä oli ne helpommin hoidettavat asiat ettei niin paina mieltäni liikaa.
Muita asioita jotka painaa mieltäni. Ovat työkiireet. Lasten haasteet kotona ja käytöksessä. Syytökset päivähoidon erinäisiä lakeja kohtaan, mutta jotka on kohdistettu viime aikoina minuun. Kotona hoidan lapsia. Eli organisoin kaikki tulemiset ja menemiset. Laskut on maksamatta. Iltapäiväkerhonohjaajan harjoittelupaikka hakematta. Kuntoutussuunnitelma tekemättä. Talo on siivoamatta. Huonekin. Pyykitkin pesemättä. Sekä sosiaaliset suhteet hoitamatta. Vakuutusbonukset hoitamatta. Ja lommot. Eiköhän tää alkuun vaikka riitä.
Onneksi helpotti jo kun tänne olen niitä ylös kirjoitellut. Tästähän ei ole enään kuin alkaa purkamaan ressiä.







Ei kommentteja:
Lähetä kommentti