tiistai 17. joulukuuta 2013

Joulu on jo melkeen ovella!

 Eiks ookki piristävä otsikko. I like. 
Kivaa on, just niin kauan kun ei katso ulos.
Tai niin kuin maanantaina töissä, piti jo aatella että viikaa viikkoa mennään.
Kun sitten oli ulkoilun aika, niin ei muuta kuin niin paljon kuravaatetta päälle kuin vain sai.
Ulkona olikin hauskaa kun sai leikkiä kunnon vesileikkejä. Ei voinu kieltääkäään kun ei ollut pihalla muuta kuin vettä.
Pääsin minäkin vesihommiin kun piti yrittää tyhjentää yhtä hieman syvempää vesilätäkköä. Aamupäivällä vain kaksi eskarilaista kävi sukeltamassa siinä :)
Kolmevuotias poika kysyikin;
-Får jag gå simma i vattenpölen?
-Du måste fråga lov av din mamma eller pappa.
-Mamma (minä), får jag gå simma?


Tänään sain aikaseksi siivota huoneeni ja laittaa vähän joulua mullekin.
Äiti osti mulle jouluvaloja, nii sain vähä lisää valoaki mun pimeyteen :)
On mulla ollu joitakin joulukoristeta varmaan jo marraskuusta lähtien.
Se joulusiivous vaan vähän jäi. 
Nytten voin alkaa nauttimaan loppupäivistä ennen joulua 
ja alkaa suunnittelemaan jo siistimistä muuallaki talossa.

Mulla poistettiin tänään viisauteni.
Multa kysyttiin että leikataanko molemmat pois samalla kertaa, vai erikseen.
Nopeesti yritin miettiä hyötyjä ja haittoja.
Tulin tulokseen että helpommalla pääsen kun ne poistetaan molemmat samalla kertaa.
Tuliasiksi sain sitten soppakuurin, lääkettä ja pari poppavinkkiä.



Alimmaisena rakas muisto Kanadasta.
Palataan pian!








lauantai 7. joulukuuta 2013

Joulun odotusta :)

pumpa, pumpa, rumpa, rumba, bumba, lumba, dumba, zumba..
one, two three, silmät kii, elvis näytttää pippelii tai kikkelii (tsihii..)
zara, danu++i0hu9 8gy7ft6dr5es4ry, gage

Ota selvää, sellasta se on ku hoitaa 13 ja 14 vuotiaita poikia..
Jutun taso on kovin huikea.
Täällä muut kakarat nukkuu, ku näillä kahella on omaa kivaa.

Kynän kanssa leikitään. Ja hihitelllaan, sekä puhutellaan toisiä kimeillä äännillä.
Välillä ku sattuu nii tulee sellasta mörinää sieltä välistä. :)
Tervetuloa vaan hoitamaan. (daniel lupaa ihanan illan.)





terveisin hehkeet sara, dani ja akke :)


lauantai 26. lokakuuta 2013

Kiitos

Ihanan pieni sana.
Mutta miksi sitä on välillä niin haasteellista käyttää.
Kuinka paljon iloa tuo  pieni sana tuottaa.
Miten muistaisin itse käyttää sanaa enemmän.
Automaattisesti kiittää pienistä avuista.
Ja käytännön asioista, kuten ruuasta.
Onhan siinäkin kohdassa parantamisen varaa.


Kuinka usein kiittää kokonaisuuksista.
Kuinka usein kiittää työkavereita.
Perhettä.
Ystäviä.

Kun miettii sitä toisesta näkökulmasta.
Miltä tuntuu silloin, kun olisi toivonut että joku kiittäisi.
Eikä kiittänytkään.
Ainakaan hyvin pian.



perjantai 18. lokakuuta 2013

Tulevaisuuden ihmiset.



Tiedoksi kaikille olen viettänyt syyslomaa, ajatellut ja pohtinut ajankohtaisia asioita.
Sulatellut faktoja mitä olen saanut koulutukseni lähipäiviltä.
kuvan lähde :)




Vaarin kanssa iltateen ja lehden kanssa kun keskusteltiin, niin Vaari kertoi mielenkiintoisen faktan.
Että Irakissa tai Iranissa opetetaan lapsille koulussa etta Amerikkalaisten on pahoja ja vihollisia niille.
Mikä tarkottaa sitä että on hieman vaikea muuttaa sitä käsitystä niiltä lapsilta, jolle on opetettu varomaan ja vihaamaan Amerikkalaisia, sitten aikuiselämässä enään.
Joten summa summarum, jos haluaa että jotan hyvää tässä maailmassa tapahtuu pitää "aivopestä" jo lapset siihen hyvään kehitykseen mitä me halutaan.

kuvan lähde

Eli varhaiskasvatuksen henkilökunnalle tiedoksi;
-Aivopestään lapset positiivisesti.

Mistä tulikin mieleen että toivottavasti olen itse se joka aivopesee lapsia positiivisesti.
Tottakait yritän parhaani, mutta teenkö sitä oikeesti.
Olenko itse rakentamassa positiivista ja kannustavaa henkeä niin lapsille kuin työtovereille.
Minusta on tärkeä pysähtyä välilllä ajattelemaan ja vaikka edes tirkistämään peiliin, että minkäläinen olen kasvattajana ja työtoverina.
Voin omalla asenteellanikin jo vaikuttaa paljon. Todellisuudessa en tiedä kuinka nämä edellä manínitsemani asiat totetutuu arjessa kiiren keskellä.


PS. Kun tirkistin peiliin huomasin että en aina sitä hyvää ilmaa luo työyhteisöön enkä lapsille.
Pyrkimys on kova. JA tiedän itse että pääsen paljon lähemmäksi kun pidän vapaa-ajallani itsestäni huolta, niin fyysisesti, psyykkisesti kuin henkisestikin.

Sara

perjantai 27. syyskuuta 2013

Täälläpä taas:)

Heihei, nyt on muka arkeen palattu. Eiks niin??
Ystäväni Stressi on muistanut minua. Onneksi on olemassa perjantai.. Jolloin puolet lapsista viihtyy paremmin kotona.


Ja kun on ikirakas uusi ohjelmisto, on uutta tuulta puhelimessa. Mutta eikait sitä voi olettaa että sitä täällä blogissa huomais mitenkään. 
Eihän se uusi ohjelmistopäivitys ainakaan lisää aikaa anna.
 
 Oon alkanu aktiivisesti käyttämään muistiinpano- vihkoa (hyvin perinteisesti), että muistais tehä kaikki asiat.

Positiivista tulosta on jo tullut. Kun merkkaan sinne pienimmänkin asian mikä pitää muistaa/hoitaa. Voi keskittyä esim. Töissä siihen tehtävään mihin mut on palkattu.
 Yksi sunnuntai piti käydä koittamassa kuinka kulmä pihlajasaaressa oli.
Tarkemmin sanottuna kuinka kylmä sinne oli mennnä veneellä. 
Kukaan meistä ei ainakaan hikoillut..


Testattiin miten voi paistaa hyviä marshmalloveja:)


Pikkuset löysi oman veneen, millä kelpas veneillä. (Ainaki niin kauan kun joku filmasi)


Saab on jo iso kissa.