perjantai 4. heinäkuuta 2014

Suviseurat i Pyhäjoki


 Siitä on jo melkeen viikko. 
Ihan hullun nopeeta menee aika. 
Suviksissa tulee harvoin muistettua ottaa kuvia, 
se onkin syy miksi lähes kaikissa kuvissa on taivaasta kuvia.
Jokaikisen illan auringonlasku oli kyllä vain edellistä hienompi. 

Tuohon alle heitän kuvapläjäyksen niin saatte ihailla,
miltä suvikset näyttää mun silmin. 
TADAA!!



































Loppuun pieni sneak-peak, että mistä jatketaan. 
Vinkkinä voin kertoa että ollaan lähes kokoajan oltu ilman nettiä. 
Taivallettu eteenpäin. 



Sara

sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Rauhallinen Sunnuntai


Viime yön nukuin jostain kumman syystä ihan törkeen huonosti. 
JA lyhyesti. 
No sainpahan ihan ihka omaa aikaa jo aamusta. 
Aamulla kaheksan jälkeen aloin lukea kaikkia rästiin jääneitä postauksia. 


Jossakin vaiheessa kävin katsastamassa josko sais seuraa. 
Tiskit(kin) sain ihan rauhassa tiskata. 
Minkä jälkeen jo kovaäänisesti vinkkasin että saa sitä jo nousta. 
Kannatto, kun ihan tälläsen brunssi-kattauksen sai meidän tuleva kokki aikaan. 



Lopun päivää pelattiin biljardia. 
Ite pelasin vaan kaks matsia toisen voitin ja toisen hävisin. 
Kävin vähän jututtamassa naapurin mummoa. 
Oli kyllä mukava käydä. 
Kovasti hän kaipasi juttuseuraa kun hänen aviomiehensä oli viikolla viety sairaalaan. 
Oli kanssa mukava kun oikeen ajan kanssa sai olla, niin ei heti tarvinnut joutua pois. 


Tänään on ollut sellanen rauhallinen sunnuntai. 
Käytiin me sitten lounas syömässä ihan myllykukolla. :)
Illansuussa sitten Helsinkiin, ja sieltä kätevästi Riihimäkeen.
Riihimäeltä kodin kautta poiketen ja Ojakkalaan. 
Se on kumma kun niitä kilometrejä siunaantuu. 
Ainiin, ne luottopökät. Ainaki melkeen. 



Hyvää alkavaa viikkoa! 
Sara






Juhannus-soppaa ilman kokkoa

Ja niin saapui juhannus tänne raekuurojen keskelle. 
Eihän sitä ihan helpolla osannut asennoitua juhannukseen. 
Perjantaina oli sen takia pakko oikeen käyä poimimassa kukkia. 

Kuten ehkä tiedätte näen erityistä kauneutta kauniin ja ruman symbioosissa. 
Muhun ainakin puree. 
Toki rajotin itteäni etten siihen varsinaiseen romukuorman päällä kuvannut. 
Mikä johtuu kyllä aivan muista syistä. 

 Perjantai-illalla mentiin Juhannus-seuroihin Maitoisiin. 
Oli kylmää ja sateista, mutta eikait se haittaa. 
Oli mukavasti tuttujakin tullut.


 Vähän fiilistelyä tulevien suvisten pizzajonoista. :)
 Näköalaa vähän lauantaista kun alkoi satamaan kaatamalla. 
Kovasti ne penkit tyheni. 



Lauantain päätösseurat sisältä. 



Meijän ulkooven yläpuolella istua kyyhötti orava. 
Pakkohan se nyt oli ikuistaa. 
Oli kyllä melko kesy/törkeen utelias kun lähti 
viipottamaan vasta sit ku olin tyyliin metrin päästä siitä. 

Nauttikaapahan vielä mahollisesta sunnuntaivapaasta!
Sara

torstai 19. kesäkuuta 2014

Kiireisyys vaihtuu seesteisyyteen


Ihan huikee fiilis oli ajaa mökkitielle. Vaikka viikkoa ei ollutkaan rentoutumisella siunattu., niin eipähän käynyt aika pitkäksi. 
Se kahden tunnin "lyhyt" matka oli  suorastaan jännittävä. 
Alkuun oli törkeen kiire ehtiä ostaan puhelinta. Ajassa piti navigaattorin mukaan voittaa 15 minuuttia. 
Saavuttiin Gigantin eteen minuuttia vailla sulkemisajan, ja ne päästi vielä meijät sisälle. 
Eli pojot Lohjan Gigantille. Tiiettiin siellä mitä tarkottaa asiakaspalvelu. 

Motari oli törkeen tylsä, ja takapenkilläkin oli kuulemma ahas. 
Eihän sekään sovi että oltais muka koko matka ajettu taistelematta. 
Yhdellä sun toisella loppu ruuti.
Otettiin halikossa erämatsia. 
Painostavin mielin jatkettiin matkaa. 

Lopun matkaa riitti jännitettävä kans. 
Tiellä oli vastassa hirvi. Törkeen komee yksilö. 
Sen jälkeen autossa oli ihan hiljasta mökille saakka. 

On se kumma miten oikeesti mielikin rauhottuu mökkeillessä. 
Huikeeta oli kävellä rannassa, ku joutsenet ui seittemän metrin päässä. 
Rantapolkua kuljeskellessa poimin metsämarjoja. Maistuipas ne  kesäiseltä.
On se vaan kesä. Ja rauha. 
Juhannuskin pukkaa päälle. 
Verkko on huono.. Mutta ketäs se nyt liikaa haittaisi, minnekäs enään on kiire :)

Sekopääkin saapui. 

Laituri tainnut aavistuksen kärsiä. 

Ihan kuin ei mieli täällä lepäisi, vaikka horisontti onkin vino :)


Ja ne mansikat!

Kiitos ja Törkeen hyvää Juhannusta!

keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Vyöryefekti









Tällä hetkellä huokailen syvään, oion ryhtiä, hengitän raskaasti ja näpyttelen konetta. Kätevää, eikö. 
Whatsapin vois sulkea, mutta tuntuu että se on se "hömppäkanava". Mikä keventää mieltä. Työpäivän aikana sorrun lueskelemaan whatsappia. 
Työpäivän jälkeen, liikennevaloissa. Muuten vaan.

Silloin tällöin kaikki vyöryää ja paisuu. Pienistäkin asioista tulee äärettömän suuria. Eikä normaalia tai pientä ole olemassakkaan. 
Yleensä olen RESSISSÄ silloin. Oikeen ressin vallassa. Ressaannun vielä lisää siitä että, mitä vaan. 
Suurimmat ressin aiheet tuottaa väsymys ja liikkumisenpuute. Milloin ehin liikkua, saatika sitten nukkua. Väsymys painaa mieltä ja kankeus. 
Tekemättömiä töitä riittää. Asioitten delekoimista riittää. Onneksi on ihanat ystävät, leirit ja serkut. 
Mutta niin. Jonkun pitää käydä töissä päivät. Töissä on henkilökunta kipeenä ja itselleni on langennut kerta toisensa jälkeen iltavuoro. Eli kotiin tulen kuuden aikaan. 
Alan pohtimaan mitä syötäisin. Kaapista löytyy keittojämä, törkeen jees. Lämmitän itselleni keittoa, tarjoan muillekin. Ensimmäisen suupalan joudun hylkäämään. Jospa toinen olisi parempi. Ei. Ei auta. Ruoka on pilalla, eikait auta kuin keksiä ruokaa. Jääkaappi täynnä pilaantuunutta ruokaa. Pakkaseen siis. Onneksi löytyi. Alkaa tortillan valmistamisen aika. Fajitas-kastikkeella. Minun ravintorikkaat ja monipuoliset ruuat hävettää. Milloin alkaisin harjoittelemaan oikeitten ruokien laittoa. Saas nähä. Ainiin, pyykit piti laittaa päälle. Onneksi kestää tunnin ennekuin ne on puhtaita. Armonaikaa nälkäsille ja uupuneille. Ruuan jälkeen on vielä 20 minuuttia aikaa. Ehtiipäs käydä tervehtimässä tätiä mummulassa. Kahvitkin tarjottiin. Törkeen jees. Sitten alkaa mummulan tekemättömien töitten lateleminen. Ei auta, kuin hakea kumpparit jalkaan ja istuttaa raparperit. Onneksi ehin. Pyykeilläkin kestää vielä minuutti. Istun alas ja odotan. Tyhjennän ja täytän. Raivaan 3 neliömetriä. Että saa pyykit narulle. En jaksa enään alan purkaamaan ajatuksiani tähän tekstiin. 
Jatkan kohta. Lahjon itteni tekemään 40 vaatetta paikoilleen. Tuun sit jatkamaan. Riittäköhän itsekuri…

Riittihän se. Ripustin yhen lastin pyykkiä ja laitoin loput kaappeihin. Jo tuntuu paremmalta. Samalla tein päätöksen lähteä pyöräileen, heti ku oon ripstunanu ton yhen lastin pyykkiä mikä vielä pesee. Eli 24 minuuttia aikaa. Sitä ennen oisin vähän siivoillu täällä. 

Nämä oli ne helpommin hoidettavat asiat ettei niin paina mieltäni liikaa.
Muita asioita jotka painaa mieltäni. Ovat työkiireet. Lasten haasteet kotona ja käytöksessä. Syytökset päivähoidon erinäisiä lakeja kohtaan, mutta jotka on kohdistettu viime aikoina minuun. Kotona hoidan lapsia. Eli organisoin kaikki tulemiset ja menemiset. Laskut on maksamatta. Iltapäiväkerhonohjaajan harjoittelupaikka hakematta. Kuntoutussuunnitelma tekemättä. Talo on siivoamatta. Huonekin. Pyykitkin pesemättä. Sekä sosiaaliset suhteet hoitamatta. Vakuutusbonukset hoitamatta. Ja lommot. Eiköhän tää alkuun vaikka riitä.

Onneksi helpotti jo kun tänne olen niitä ylös kirjoitellut. Tästähän ei ole enään kuin alkaa purkamaan ressiä.