tiistai 31. joulukuuta 2013

Vuoden kooste

Mun mielestä "vuoden kooste"-postaukset on kivoja. 
Ja aattelin että voisin itsekin sellaisen tehdä,
vaikkakin tänne kuulumisiani aika harvoin kerron.
Valitettavasti, minä, blogini ja arki ei olla vielä mahduttu samaan muottiin.
Ja sit kun seuraa montaa blogia nii ei se oman blogin pitämisen aika ainakaan helpomalla löydy.
Voinhan muka tehdä lupauksen että parannan blogin päivittämistä ens vuonna.
Ainakin niin että tulisi tuutista tekdtiä ulos edes joka kuukausi.
Katsotaan..
Mutta se Kooste.
        • Aloitin suorittamaan oppisopimus-opiskeluita
      • Jäin koukkuun melkein mihin vaan kännykkä-peliin Käytin paljon enemmän enkkua
      • Ajoin 500 000 kilometrin autostani
      •  Tapasin monta uutta ystävää


      • Tein ensimmäistä kertaa sämpylöitä
      • Ostin 2 uutta villapaitaa
      • Havahdui, että hiuksia voi myös harjata
      • Sain 4 vuotiaan pikkusiskoni korko-kenkä-friikiksi  

Kaksi  hyvää ystääni lähti meren taakse


Tapasin pari uutta hyvin samankaltaisesti 
yllätyshullua hyypiötä 

    Nukuin ensimmäistä kertaa pienellä saarella teltassa

      Kaksois-sisareni muutti poies kotoa

    Ei se ollutkaan ihan merkityksetöntä 


    Minusta tuli keväällä hyvin lapsenmielinen
    Havahduin kaikkeen tuttuun ihmetellen ja ihaillen
    Minulle puhkesi ekat viisaudenhampaat
    Kuvittelin olevani yksinäisempi kuin olin
    Poimin eniten mustikoita

     Monta ystävääni muutti pois 

    Jouduin/sain kohdata ennakkoluuloni 

    Suoritin 50% opinnoistani

    Moni ystävistäni meni naimisiin

    Ostin uuden tietokoneen

    Olin 2 kuukautta ilman autoa

    Ajoin kaksi pientä onnettomuutta
    Unohdin 3 kertaa työpaikan avaimet kotiin, kun tulin ensimmäiseen aamuvuoroon
    Ymmärsin että olen vähän yksinkertaisempi, ainakin toisinaan

    Tapasin Amerikkalaisia sukulaisiani
    Käytin melkeen 100 eri sovellusta
     Kävin hyvinkin monesti syömässä ulkona


    Opin nauttimaan "sotku-maalauksesta"
    Luulin että voisin olla viherpeukalo
    Kävin perheeni kanssa useammalla retkellä  



    Aloin pikkuhiljaa pohtimaan ikääni
    Hankin ensimmäisen kuntosalikortin
    Nukadin pommiin ja myöhästyin 3h töistä
    Opin arvostamaan sukuani
    Ostin ensimmäiset pölypastellivärit
    Vietin jouluni mökillä 




    tiistai 17. joulukuuta 2013

    Joulu on jo melkeen ovella!

     Eiks ookki piristävä otsikko. I like. 
    Kivaa on, just niin kauan kun ei katso ulos.
    Tai niin kuin maanantaina töissä, piti jo aatella että viikaa viikkoa mennään.
    Kun sitten oli ulkoilun aika, niin ei muuta kuin niin paljon kuravaatetta päälle kuin vain sai.
    Ulkona olikin hauskaa kun sai leikkiä kunnon vesileikkejä. Ei voinu kieltääkäään kun ei ollut pihalla muuta kuin vettä.
    Pääsin minäkin vesihommiin kun piti yrittää tyhjentää yhtä hieman syvempää vesilätäkköä. Aamupäivällä vain kaksi eskarilaista kävi sukeltamassa siinä :)
    Kolmevuotias poika kysyikin;
    -Får jag gå simma i vattenpölen?
    -Du måste fråga lov av din mamma eller pappa.
    -Mamma (minä), får jag gå simma?


    Tänään sain aikaseksi siivota huoneeni ja laittaa vähän joulua mullekin.
    Äiti osti mulle jouluvaloja, nii sain vähä lisää valoaki mun pimeyteen :)
    On mulla ollu joitakin joulukoristeta varmaan jo marraskuusta lähtien.
    Se joulusiivous vaan vähän jäi. 
    Nytten voin alkaa nauttimaan loppupäivistä ennen joulua 
    ja alkaa suunnittelemaan jo siistimistä muuallaki talossa.

    Mulla poistettiin tänään viisauteni.
    Multa kysyttiin että leikataanko molemmat pois samalla kertaa, vai erikseen.
    Nopeesti yritin miettiä hyötyjä ja haittoja.
    Tulin tulokseen että helpommalla pääsen kun ne poistetaan molemmat samalla kertaa.
    Tuliasiksi sain sitten soppakuurin, lääkettä ja pari poppavinkkiä.



    Alimmaisena rakas muisto Kanadasta.
    Palataan pian!








    lauantai 7. joulukuuta 2013

    Joulun odotusta :)

    pumpa, pumpa, rumpa, rumba, bumba, lumba, dumba, zumba..
    one, two three, silmät kii, elvis näytttää pippelii tai kikkelii (tsihii..)
    zara, danu++i0hu9 8gy7ft6dr5es4ry, gage

    Ota selvää, sellasta se on ku hoitaa 13 ja 14 vuotiaita poikia..
    Jutun taso on kovin huikea.
    Täällä muut kakarat nukkuu, ku näillä kahella on omaa kivaa.

    Kynän kanssa leikitään. Ja hihitelllaan, sekä puhutellaan toisiä kimeillä äännillä.
    Välillä ku sattuu nii tulee sellasta mörinää sieltä välistä. :)
    Tervetuloa vaan hoitamaan. (daniel lupaa ihanan illan.)





    terveisin hehkeet sara, dani ja akke :)


    lauantai 26. lokakuuta 2013

    Kiitos

    Ihanan pieni sana.
    Mutta miksi sitä on välillä niin haasteellista käyttää.
    Kuinka paljon iloa tuo  pieni sana tuottaa.
    Miten muistaisin itse käyttää sanaa enemmän.
    Automaattisesti kiittää pienistä avuista.
    Ja käytännön asioista, kuten ruuasta.
    Onhan siinäkin kohdassa parantamisen varaa.


    Kuinka usein kiittää kokonaisuuksista.
    Kuinka usein kiittää työkavereita.
    Perhettä.
    Ystäviä.

    Kun miettii sitä toisesta näkökulmasta.
    Miltä tuntuu silloin, kun olisi toivonut että joku kiittäisi.
    Eikä kiittänytkään.
    Ainakaan hyvin pian.



    perjantai 18. lokakuuta 2013

    Tulevaisuuden ihmiset.



    Tiedoksi kaikille olen viettänyt syyslomaa, ajatellut ja pohtinut ajankohtaisia asioita.
    Sulatellut faktoja mitä olen saanut koulutukseni lähipäiviltä.
    kuvan lähde :)




    Vaarin kanssa iltateen ja lehden kanssa kun keskusteltiin, niin Vaari kertoi mielenkiintoisen faktan.
    Että Irakissa tai Iranissa opetetaan lapsille koulussa etta Amerikkalaisten on pahoja ja vihollisia niille.
    Mikä tarkottaa sitä että on hieman vaikea muuttaa sitä käsitystä niiltä lapsilta, jolle on opetettu varomaan ja vihaamaan Amerikkalaisia, sitten aikuiselämässä enään.
    Joten summa summarum, jos haluaa että jotan hyvää tässä maailmassa tapahtuu pitää "aivopestä" jo lapset siihen hyvään kehitykseen mitä me halutaan.

    kuvan lähde

    Eli varhaiskasvatuksen henkilökunnalle tiedoksi;
    -Aivopestään lapset positiivisesti.

    Mistä tulikin mieleen että toivottavasti olen itse se joka aivopesee lapsia positiivisesti.
    Tottakait yritän parhaani, mutta teenkö sitä oikeesti.
    Olenko itse rakentamassa positiivista ja kannustavaa henkeä niin lapsille kuin työtovereille.
    Minusta on tärkeä pysähtyä välilllä ajattelemaan ja vaikka edes tirkistämään peiliin, että minkäläinen olen kasvattajana ja työtoverina.
    Voin omalla asenteellanikin jo vaikuttaa paljon. Todellisuudessa en tiedä kuinka nämä edellä manínitsemani asiat totetutuu arjessa kiiren keskellä.


    PS. Kun tirkistin peiliin huomasin että en aina sitä hyvää ilmaa luo työyhteisöön enkä lapsille.
    Pyrkimys on kova. JA tiedän itse että pääsen paljon lähemmäksi kun pidän vapaa-ajallani itsestäni huolta, niin fyysisesti, psyykkisesti kuin henkisestikin.

    Sara